Suomessakin suosittu jämtlanninpystykorva on ruotsalainen, alkukantainen rotu. Nykyisin sitä käytetään paljon hirven metsästyksessä, mutta aiemmin myös jonkin verran karhun ja ilveksen metsästyksessä. Tämä varma hirvikoira on myös miellyttävä kotikoira. Suomessa se on ollut vuosia suosituimpien rotujen kärjessä. Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Ruotsin Jämtlannista.
Jämtlanninpystykorva Suomessa
Alun perin kaikki kippurahäntäiset metsästyksessä käytettävät pystykorvat tunnettiin norrlanninpystykorvina. Marraskuussa 1946 jämtlanninpystykorva erotettiin omaksi rodukseen norjanhirvikoirasta. Suomeen ensimmäiset rodunedustajat tuotiin sodan aikana 1940-luvulla. Suomessa jämtlanninpystykoirien rotujärjestö perustettiin 1960. Rotua on Suomessa jalostettu nimenomaan sen käyttöominaisuuksien perusteella hirven ja karhun metsästyksessä. Suurriistan metsästyksessä se on Suomen suosituin koirarotu. Kaikkien rotujen listauksessa se on ollut vuosia kymmenen suosituimman rodun joukossa, ajoittain myös kolmen suosituimman joukossa.
Pikaiset faktat jämtlanninpystykorvasta
Rotu on haukku herkkä, joten se ei sovellu kerrostaloon. Sillä on myös paksu karvapeite, joten parhaiten se viihtyy ulkona. Jämtlanninpystykorvalla on voimakas riistavietti, joten se ei sovellu pelkäksi kotikoiraksi vaan vaatii, että se pääsee töihin.
Rotu sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi, sillä se on sosiaalinen, innokas, sopeutuvainen ja lempeä. Jämtlanninpystykorva on lapsiystävällinen, joten se sopii hyvin myös lapsiperheen koiraksi.
Liikuntaa rotu tarvitsee paljon.
Luonne ja rotuominaisuudet
Jämtlanninpystykorva on korkeuttaan pidempi, suurikokoinen hirvikoira. Se on rakenteeltaan voimakas ja tiivisrakenteinen, mutta kuitenkin notkea ja ryhdikäs.
Luonteeltaan se on rauhallinen, mutta kuitenkin rohkea ja tarmokas.
Pää sillä on pitkänomainen ja korvien välistä suhteellisen leveä. Kallo-osa on loivasti kaareva ja otsapenger selvästi havaittava, mutta ei liian jyrkkä. Kirsu on leveä. Silmät jämtlanninpystykorvalla ovat ruskeat ja sen ilme on tarkkaavainen ja rauhallinen.
Urosten säkäkorkeus on 57- 65 senttimetriä ja narttujen 52- 60 senttimetriä. Narttujen ihanne paino on noin 25 kiloa ja urosten noin 30 kiloa.
Mihin jämtlanninpystykorvaa käytetään?
Jämtlanninpystykorva on Suomessa suosituin metsästyskoirarotu. Sitä käytetään pääasiassa hirven metsästyksessä, mutta voidaan käyttää myös karhun tai jopa villisian tai ilveksen metsästyksessä. Koira tarvitsee hyvän peruskoulutuksen. Jämtlanninpystykorvan kanssa yhteistyön saa toimimaan parhaiten vahvistamalla positiivisesti sen vahvimpia ominaisuuksia.
Metsästyskoiran koulutus vaatii pitkäjänteistä työtä ja johdonmukaisuutta. Hyvin koulutettu koira on sinnikäs työssään.
Jämtlanninpystykorva metsästyskoirana
Koira voi käyttää joko ilma- tai jälkivainua etsiessään hirviä. Osa koirista on opetettu myös verijäljelle, jolloin ne osaavat jäljittää myös haavakot. Jämtlanninpystykorva on suuri metsästyskoirarotu, joten sille voi helposti tulla paljon kilometrejä yhden päivän aikana. Se kuuluu niin sanottuihin pysäyttäviin metsästyskoiriin. Ilmoitushaukun jälkeen se pitää haukullaan hirven paikoillaan, kunnes metsästäjä saapuu paikalle. Mikäli hirvi koittaa paeta, koira pyrkii pysäyttämään sen uudelleen haukkumalla.
Osa koirista saattaa myös uida hirvien perässä. Metsästyspäivän jälkeen koira aina tarkastetaan mahdollisten haavojen tai nirhaumien varalta. Koira tarvitsee metsästyskauden ulkopuolella paljon liikuntaa, jotta se on hyvässä kunnossa kauden alkaessa ja jaksaa tehdä työtään.
Jämtlanninpystykorva kaverina
Rauhallisen ja lempeän luonteensa ansiosta jämtlanninpystykorva sopii hyvin myös kotioloihin. Rotua kuvataan rohkeaksi, tarmokkaaksi ja hieman itsepäiseksi. Se on kuitenkin ystävällinen, joten se sopii usein myös lapsiperheeseen. Yleensä rotu tulee hyvin toimeen ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta poikkeuksiakin saattaa olla.
Kotikoiranakin se vaatii runsaasti liikuntaa ja vahvan metsästysvietin vuoksi se saattaa lähteä riistan perään, ellei se ole kytkettynä. Kerrostaloon se ei välttämättä sovi, sillä jämtlanninpystykorvat saattavat haukkua herkästi.
Rodun terveys
Jämtlanninpystykorva kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Eli sen perinnöllisiä sairauksia ja vikoja seurataan ja jalostukseen käytettävän koiran on täytettävä tietyt vaatimukset, ennen kuin sitä saa käyttää jalostukseen. Rodulle on määritelty rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma JTO, jossa kerrotaan tarkasti rodun terveystilanteesta.
Jämtlanninpystykorvaa pidetään yleisesti suhteellisen terveenä koirarotuna ja Suomessa jalostus on keskittynyt nimenomaan metsästyksessä käytettäviin ja tarvittaviin ominaisuuksiin ja niiden vaalimiseen.
Metsästys on koiralle fyysisesti raskasta, joten koiran liikkeitä kannattaa pitää silmällä. Jos koira ontuu, liikkuu epäpuhtaasti tai on haluton hyppäämään vaikkapa autoon tai välttää kosketusta, se kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä mahdollisten vammojen varalta.
Turkki ja sen hoito
Jämtlanninpystykorvalla on kaksinkertainen karvapeite. Sen turkki kestää hyvin säänvaihteluita ja on suhteellisen helppohoitoinen.
Tarvittaessa koira voidaan pestä. Turkkia kannattaa harjata säännöllisesti. Karvanlähtöaikaan, noin kaksi kertaa vuodessa, turkkia kannattaa harjata päivittäin. Turkkia hoitamalla voidaan myös tarkastaa mahdolliset naarmut ja kolhut, joita se on voinut saada metsällä.
Turkin hoidon yhteydessä kannattaa tarkastaa koiran kynnet, anturat, korvat, silmät ja suu.
Liikunta
Terve koira tarvitsee paljon liikuntaa. Myös metsästyskauden ulkopuolella liikunnan tulee olla monipuolista. Hyvää liikuntaa on se, jos koira pääsee juoksemaan vapaana pehmeällä alustalla, kuten metsässä ja voi hyppiä ja loikkia vapaasti. Osa rodun edustajista pitää myös uimisesta, joka onkin hyvä liikuntamuoto. Mikäli koiraa ei ole mahdollista juoksuttaa vapaana, sen voi kytkeä pitkään liinaan, jossa se voi juosta hieman vapaammin.
Juoksu ja hiihto koiran kanssa ovat hyvää liikuntaa myös omistajalle. Liikunnan lisäksi jämtlanninpystykorva tarvitsee rodunomaista toimintaa, kuten jäljestämistä. Verijälki on hyvä metsästystä tukeva harrastus jämtlanninpystykorvalle.
Ruokinta
Käyttötarkoitus määrittää pitkälti sen, miten koiraa ruokitaan. Metsästyskoirat tarvitsevat erityisesti metsästyskaudella riittävästi energiaa ruuasta. Hyvä ruoka sisältää runsaasti lihaa, energiaan sopeutetun määrän rasvaa ja vitamiinit ja kivennäisaineet. Kauden ulkopuolella tai kotikoirana jämtlanninpystykorvalle saattaa riittää kevyempi ruoka. Ruoka voi olla laadukasta raakaruokaa tai aktiivisuustasoon sopivaa kuivamuonaa.
Käyttö muualla kuin metsästyksessä
Rotua voi pitää kotikoirana, kunhan sen tarvitsemasta liikunnasta ja virikkeistä huolehditaan. Sohvakoiraksi tämä aktiivinen rotu ei sovellu. Vaikka ei harrastaisi metsästystä, koiran voi opettaa verijäljelle tai muihin lajeihin, joissa se voi käyttää hajuaistiaan. Nenänkäyttöä vaativat harrastukset tarjoavat koiralle rodunomaista toimintaa.
Verijäljelle opetettu koira voi myös toimia apuna, jos jäljitetään vaikkapa kolarissa haavoittuneita eläimiä. Näin se on hyödyllinen työkaveri, vaikka ei osallistu metsästykseen.